Menu

Elollisuus ja Melankolia                                                        (IN ENGLISH BELOW)

2019

3-kanavainen video, 10 min 56 sek


Kirsti Simonsuuri kirjoitti Pohjoisessa Yökirjassaan vuonna 1981:

”…eksistentialistinen oivallus, että elämän todellisuus ei ole löydettävissä ihmisen aatteista, ei hänen ajatuksistaan, vaan hänen olemassaolostaan.”

Opettelen sitä, millaiset teot saavat tuntemaan elolliseksi. Tarkkailen ympäristöäni, teen havaintoja ja keskustelen tästä toisten ihmisten kanssa. Luen filosofiaa kirjojen sivuilta, sekä tarinoita ihmisen näköisistä koneista ja puisista pojista.

Elollisuuden mietiskely tuntuu vievän kauemmaksi tämän kokemisesta, joten on täytynyt keksiä sellainen itselle ominainen toimintatapa joka veisi lähemmäksi. Nämä henkilökuvat ovat jäänne tai tallenne, joka ilmentää tätä jatkuvaa yritystä. Olen harjoittanut huomioni siirtämistä ympäröivää todellisuutta ja sen olentoja sekä ilmiöitä kohti. Kameran, katseen ja näiden tapaamieni ihmisten avulla mietiskely ja analyysi on väistynyt ja elollisuus on saattanut tapahtua huomaamattani.

Kameran etsimen lävitse katsominen ja kuvien tallentaminen on kuitenkin ristiriitainen kokemus. Voin tuntea intiimin ja intensiivisen läheisyyden sekä ylitsepääsemättömän etäisyyden samanaikaisesti. Tunnen näiden kuvien ihmisistä jokaisen ja kohtaamisemme ovat olleet usein pysäyttäviä, mutten voi saavuttaa minkäänlaista täydellistä ja tyhjentävää ymmärrystä näistä henkilöistä, kuten en elollisuuden kokemuksestakaan. Jäljelle jää kysyvät teot ja jatkuva pyrkimys. Tämä työ on jatkuva prosessi jossa esiintyvien henkilöiden määrä tulee kasvamaan kohtaaminen kohtaamiselta jo tämän näyttelyn kuluessa.

Jälleen, Simonsuuri:

”Tiedän, että ihmisiä tutkiessaan ihminen tutkii itseään. Sartren kuva avaimenreiänkatsojasta, kuva, joka kiihotti minua joskus aivan nuorena, sopii jokaiseen, joka tutkii ihmistä. Ihminen ei voi, hän ei saa vetäytyä liiaksi pois.

Folkloristit, jotka lähestyvät samaa ongelmaa käytännöllisemmältä kannalta, puhuvat osallistuvasta tarkkailusta. Antropologian historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka tutkijasta on tullut tutkimansa kohde.”


Työ on ollut esillä yksityisnäyttelyssä Project Room - näyttelytilassa, Helsingissä 13.12. - 29.12.2019.

-



Vitality and Melancholy 

2019, 3-channel video, 3 x 10 min 56 sec


Kirsti Simonsuuri wrote in her book Pohjoinen Yökirja (trans. Northern Nighttime Book) from year 1981:

”…an existential idea, that the reality of life can’t be found from man’s ideologies, nor from their thoughts, but rather their existence.”

I’m studying what actions makes one feel vital and alive. I observe my surroundings, perceive and have conversations with other people. I read philosophy from books and stories of machines that look like men and of boys made out of wood.

It feels that contemplating vitality distances from experiencing it, and therefore I’ve had to find the right means that would take me closer to it. These portraits are a residue or a record which expresses this continuing attempt. I’ve practiced shifting my attention to surrounding actual reality and it’s beings and phenomenons. With the aid of a camera, act of looking and these people I’ve encountered, contemplation and analysis has eased out. Vitality and aliveness might have occurred without me realising it.

Looking through a viewfinder and recording images is still a contradictive experience. I can feel intimate and intense closeness but as well distance that can’t be surpassed. I know every person in these images in my own way, but can’t reach a full or absolute understanding of them,  as neither of vitality nor aliveness. What remains are continuing attempts and acts that question. This work is an ongoing process that will expand from one encounter to another,  even during this exhibition.

Again, Simonsuuri:

”I know, that when studying human beings one studies oneself. Sartre’s image of a man peeping through a keyhole, an image, that excited me when being very young, fits on anyone who studies the human being. One can not, is not allowed withdraw too far away.

Folklorists who approach the problem from a more practical point,  talk about participatory observing. History of anthropology is full of examples of when the researcher has become the very subject he/she/they research.”


The work was exhibited in a solo show at Project Room, Helsinki, between 13.12. - 29.12.2019.

-